Köyhä, kurja Karjalan maa

Muutin Lapista Joensuun noin 30 vuotta sitten. Ensimmäiset havainnot alueesta olivat hyvin ristiriitaisia: Miksi alue tunnetaan köyhyydestä, kurjuudesta ja takapajuisuudestaan? Kun tosiasiassa täällä kaikki, siis aivan kaikki, näytti niin paljon paremmalta kuin läntisessä Suomessa. Koivutkin kasvoivat korkeammiksi kuin hongat Länsi-Suomessa!

Täällä oli maailman suurin (cut-to-length) metsätraktoritehdas, Abloy:n lukkotehdas, yksi suurimmista Juustoloista ja muoveihin ”hurahtaneelle” tuotesuunnittelijalle yhden sortin pyhiinvaelluspaikka: Wärtsilän Teku. Tiedepuisto oli juuri avattu, Heinävaaran Muovilaaksossa oli Exelin tehtaat, All-Plast, ja naapurustossa Bernerin kemiantehtaat, Kesla, Perlos, rikas oma ruokakulttuuri, Koli, Pielinen, Ilosaarirock jne. jne.

Joensuun Yliopiston Kemian laitoksen katalyyttiosaaminen oli siihen aikaan hyvin arvostettua, samoin optinen osaaminen tunnettiin ja tunnustettiin laajasti. Ympäristö oli siistiä ja sokerina pohjalla: pyörätieverkosto oli täydellisyyttä hipova.

Ihmisetkin kerta kaikkiaan niin ystävällisiä ja helposti lähestyttäviä, että aivan kuin kaikki olisi toivottaneet ”tervetulleeksi kotiin”.

En vieläkään ymmärrä, miksi täällä keskitytään valittamaan ja ruikuttamaan. Onko kyse jostakin itkuvirsiperinteestä? Kun samalla ruikuttamiseen ja vertaamiseen käytetyllä energiamäärällä voisimme nostaa nenän irti omasta, sanotaan vaikka navasta, ja verrata maakuntaa ylpeästi mihin tahansa maakuntaan! Onko kyse sittenkin siitä, että olemme itse luomamme maineen vankeja.

Emmekö tosiaankaan näe omia vahvuuksiamme?

Mistä kumpuaa ”Tekemistä vaille valmis” -mentaliteetti? Tarkoitan sitä, että täällä ei monikaan tartu mihinkään, vaan asiat tahtoo jäädä puheen tasolle. Jos Lapissa olisi Pielinen ja Koli, siellä vierailisi aivan varmasti ainakin miljoona turistia vuodessa. Tarkoittaen useampaa sataa miljoonaa hyvää tähän kairaan! Mutta täällä ei alkeellisimmatkaan asiat toimi: Ylä-hotellissa ei tiedetä, onko Ala-sataman kahvio auki. Saati, mikä karttoihin merkitty polku loppuu yksityiseen maahan, jossa lukee Läpikulku kielletty: ”Joo, kolme vuotta sitten siihen tosiaan rakennettiin…”

Onko kyse omanarvontunnosta? Vai vaatimattomuuteen verhotusta kateuden pelosta? Vai mistä? Jos väite, että täällä käytetään helposti kymmenen euroa siihen, ettei naapuri tienaa vitosta pitää paikkaansa, kai se on ensimmäinen korjattava asia!

Jos emme opi tekemään asioita yhdessä, toistemme osaamista arvostaen ja yhteisen edun vuoksi, tai koska se vaan on oikein ja tehokkainta, niin joutaahan tämä jäädäkin Naton sotatoimialueeksi!

Kukaan, siis ei yhtään kukaan muu, kuin me itse, voi nostaa tätä maakuntaa ylös – myös taloudellisilla mittareilla mitattuna!

Täällä osataan vaikka sun vallan mitä, paitsi käyttää ja arvostaa omaa paikallista osaamista!

Ps. Onkohan tämä ruikuttaminen tarttuvaa? Eikös tämäkin blogi ole juurikin sitä ihteensä 😉