Innovaattorista yrittäjäksi – vasten tahtoaan

Yrittäminen vaatii ihan eri ominaisuuksia, kuin uusien tuotteiden ideoinnissa tarvitaan: pitkäjänteisyyttä, taloustaitoja, verkottumista, esiintyjän lahjoja, järjestelmällisyyttä, sitkeyttä jne. Miksi nämä kaksi toisistaan kaukana olevaa inhimillistä ominaisuutta pitäisi yhdistää ja pakottaa ideanikkari yrittäjäksi?

Kaikki työikäiset kansalaiset, myös ideanikkarit, on Suomessa jaettu ”yrittäjiin” ja ”duunareihin” (työvoima on maassamme erityisen suojelun kohteena). Viedäkseen löydöstään eteenpäin on ideoijan nykyisin ruvettava yrittäjäksi, vaikka tilillä ei olisi rahaa juuri kuukautta pidempiin välttämättömiin elämisen kuluihin.

Jotta ideoimansa asian saa eteenpäin, on nykyisin hypättävä kaikkien ”duunareille” luotujen tukien ja suojaverkkojen ulkopuolelle! Mustaan aukkoon ja kuukausia kestävään epävarmuuteen ja useamman luukun selvitysten ja anomusten laadintabyrokratiaan. Miksi?

Eikö kaikkien kannalta olisi parempi, että (usein) introvertit tottumusten kyseenalaistajat, ideanikkarit, keksijät – siis puutteiden olemassa olon tunnistavat henkilöt jotka haluavat tehdä juuri sitä ”siementen” etsintää ja ongelmien ratkontaa, saisivat keskittyä siihen? Jatkaa sitä, missä ovat hyviä?

Eihän asiaintila juuri muuksi muutu, tapahtuipa tuo kahden ihmistyypin yhdistävä muokkaus omatoimisesti, yhteiskunnan pakottamana, tai jonkin ”hautomon” tai ”ohjelman” avittamana.

Tuloksena on useimmiten torso, jossa idearikkaasta, impulsiivisesta ihmisestä tehdään ”varautunut ja riskejä kaihtava kirjanpitäjä”.

Ihmiskunnan menestymisen yksi merkittävimmistä ”salaisuuksista” lienee siinä, että olemme laumassa vahvoja: Yksi osaa jäljestää ja metsästää, toinen paloitella, kolmas nylkeä, neljäs ommella, viides laittaa ruokaa jne. Vaikka yksilöinä emme välttämättä olisi kovin kummoisia tässä kisassa, jota evoluutioksikin kutsutaan, yhdessä, laumana voimme hyödyntää toistemme erilaisuutta ja pystymme paikkaamaan toistemme puutteet niin, että koko yhteisö voi paremmin. Suomeksi: ”Menestyy”.

Emmekö todellakaan osaa rakentaa järjestelmää, jossa idearikkaat ihmiset voisivat keskittyä ongelmanratkaisuun ja hankkimaan elantonsa sillä? Jotta tuotteen tai palvelun ”monistajat ja levittäjät” saisivat keskittyä omaan osaamiseensa. Menetämme jatkuvasti potentiaalisia innovaattoreita ikuisen velkavankeuden kautta, kun ideanikkari yrittää viedä ideaansa tuotteeksi; kun muuta keinoa ei ole.

Jos tuoteidea saadaan toimimaan koeyrityksessä, miksei se toimisi perustettavassakin yrityksessä.

Vai onko sittenkin: Karelia AMK:n ja Riverian ”Kokeiluyritys-malli”, jossa samalla (oppilaitoksen) Y-tunnuksella voi kokeilla yrittämistä muuttamatta omaa työmarkkinastatustaan. Tämä malli voisi hyvinkin olla kopioitavissa Itäsuomen Kuntien Elinkeinoyhtiöihin? Tuottamaan turvallisia menetelmiä tuotekehitykseen ja koemarkkinointiin. Jos tuoteidea saadaan toimimaan koeyrityksessä, miksei se toimisi perustettavassakin yrityksessä. Näin ”veneen voisi potkaista irti rannasta”, kun on ihan oikeasti todettu, että vene kantaa ja samalla opittu myös soutamaan!

Ehkäpä onnellisempaa olisi, jos näin luotu ja toimivaksi todistettu aihio siirtyisi sopivaa summaa vastaan ”monistajalle” ja ideanikkari pääsisi miettimään uutta. Näin hän joka tapauksessa tulee tekemään!