Itä-Suomeen oma Innovaatiojärjestelmä?

Saamme jatkuvasti kuulla ja lukea, miten Itä-suomi on jäänyt taloudellisessa kehityksessään jälkeen muuhun maahan verrattuna. Ja ettei muillakaan maakunnilla mene juurikaan sen paremmin. Koko Suomen talous on viimeiset 20 vuotta polkenut paikallaan muihin Pohjoismaihin verrattuna. Olemme siis alikehittyneen maan pahnanpohjimmaisia, 10–15 vuotta takamatkalla! Miten tähän on tultu?

90-luvun alkutaipaleella Suomea pidettiin ”Pohjolan Japanina” ja maassa olikin jokseenkin toimiva ”putki” ideasta tuotteeksi (palveluksi). Tätä kutsuttiin yleisesti Innovaatiojärjestelmäksi, joka koostui TE-keskusten (nyk. Ely-keskus) matalan kynnyksen Tuotteistetuista palveluista: Tuote-Start, Design-Start, Myyntiteho jne. Nämä olivat täsmälääkkeitä uusien ideoiden kaupallistamiseen tähtäävissä toimissa. Tätä täydensi ja jatkoi Innovaatioasiamiesverkosto ja TEKES:n (nyk. Business Finland) järeämmät tuotekehitys- ja kaupallistamispalvelut. Jokseenkin yhtenäinen putki ideasta tuotteeksi! Muistan jopa ruotsalaisten kollegoiden kadehtineen systeemiämme!

Ideana näissä Valtion palvelutuotteissa oli ”alhaalta ylöspäin” eli yksityisten(kin) ihmisten tuoteideat saivat asiantuntijan arvioinnin – perusteluineen. Jos idea näytti tuotteistuskelpoiselta, tehtiin jatkokehityssuunnitelma: Ideat saivat hahmon, usein rakenteenkin ja ”tiekartan” siinä muodossa, että ammatista riippumatta tuote- ja yritysidean ”punainen lanka” oli hahmotettavissa.

Uskallan väittää, että TuoteStartin ja DesignStartin avulla saatiin Suomeen synnytettyä tuhansia työpaikkoja.

Itse olin sekä TuoteStart , että DesignStart -konsultti ja uskallan väittää, että näiden Ely-tuotteiden avulla saatiin Suomeen synnytettyä tuhansia työpaikkoja. Joita ei, erittäin suurella todennäköisyydellä, muutoin olisi syntynyt. Tyypillisesti konsultaatiot kestivät yhdestä viiteen päivää ja maksoivat yhteiskunnalle luokkaa 1000–4000 euroa. Ja asiakkaalle ykkössatasia. Aika moni noista, silloin yhden miehen yrityksistä, tekee nykyisin miljoonien, jopa kymmenien miljoonien liikevaihtoa.

Tuotteistettuja palveluita alettiin 2000 luvun alussa kritisoimaan mm. kaavamaisuudesta, tehottomuudesta, jopa kilpailun vääristämisestä. Osin ehkä aiheellisestikin: ”Putkitutkinto”, jolloin vain yhden aihealueen konsultaatio sai olla työn alla kerrallaan, johti joskus siihen, että tuotesuunnittelija suunnitteli tuotetta, jolle myöhemmin asiaan tarttuneen markkinoinnin ammattilaisen näkemysten mukaan ei ollut markkinoita. Eli tuotesuunnittelun ja markkinoinnin ammattilaisten olisi pitänyt voida työskennellä yhdessä, niin kuin tosielämässä aina tehdäänkin.

Sen sijaan, että toimivaa ja tunnetuksi tehtyä systeemiä olisi hieman fiilattu, koko järjestelmä purettiin.

Sen sijaan, että toimivaa ja tunnetuksi tehtyä systeemiä olisi hieman fiilattu, koko järjestelmä purettiin. Tilalle kehiteltiin vuosien saatossa hyvinkin ”akateemiset” palvelut, jotka olivat rakenteellisesti niin monimutkaisia, että niitä ei osattu ”myydä” eikä ostaa. Tiedot tuotteiden olemassaolosta vieläpä haudattiin uusien uljaiden ELY-keskusten web-viidakkoon niin syvälle, ettei niitä kukaan tavallinen ihminen osannut kysyä. Sinnittelin konsulttina yhden kauden, mutta kyllästyin loputtomaan muutokseen ja asiakkaan todellisten tarpeiden ja byrokratian vaateiden välisen kuilun paikkaamiseen.

Lopulta nämä tuotteistamatta jääneet palvelut sitten lopetettiin syksyn 2023 aikana. Viime vuonna lopetettiin sitten viimeinenkin ideoiden ensivaiheen kehitystyökalu, Business Finlandin Innovaatioseteli (arvo 6000 euroa). Suomessa ei liene enää mitään yhteiskunnan subventoimaa tuotetta tai välinettä, millä alkuvaiheen tuoteidean saisi vaikkapa sijoittajille esitettävään muotoon. Tai jos on, niin sen löytämiseen ja käyttöönottoon tarvitaan vähintäänkin Byrokratia – Suomi – Byrokratia -konsultti.

Tulisiko kuntien yritysneuvonta-organisaatioiden adoptoida toimivaksi osoitettu konsepti?

Kun Valtiovalta on hylännyt oman lapsensa, tulisiko kuntien yritysneuvonta-organisaatioiden adoptoida toimivaksi osoitettu konsepti? Ja olisiko siinä ideaa, että Itäisen Suomen kunnat tekisivät sen yhdessä? Eli otettaisiin rajatulla alueella käyttöön matalan kynnyksen Tuotteistuspalvelut? Laittamalla viimeisen toimivan systeemin (Tuote ja DesignStart-tyyppiset Tuotteistus-palvelut) puutteet ojennukseen ja luomalla näistä Itä-Suomen oma Innovaatiojärjestelmä?

Ja miten saataisiin mukaan paikallinen Yliopisto, Ammattikorkeakoulu ja Ammattiopisto, näille soveltuvalla tavalla, yhteiseen ponnistukseen?