Tuotekehityksen vaiheet

Inkrementaali, eli kerros kerrokselta olemassa olevan osaamisen päälle rakennettu tuotekehitysmalli on tyypillinen ja yleensä hyvin toimiva toimintatapa olemassaolonsa vakiinnuttaneille yrityksille. Kokemus tuo näkemystä ja yleensä tiedetään mitä ollaan tekemässä, kenelle ja miksi.  Menetelmä toimii, kun koko yrityksen osaaminen (tekninen, kaupallinen, taloudellinen) on koko projektin ajan tuotekehityksen käytettävissä. Yleensä menetelmä tuo halutun lopputuloksen, eli uusi tuote on valmiina markkinoilla ennalta määrätyssä aikataulussa.

Tuotekehitys jaetaan yleensä kolmeen perättäiseen vaiheeseen: esisuunnittelu, varsinainen suunnittelu ja tuotantoon vienti. Vaiheistus auttaa keskittymään kulloinkin oleelliseen asiaan ja pitää sekä kulut, että aikataulun ennakoitavina.

Esisuunnitteluvaiheen tavoite lyhyesti on suunnata varsinaisen suunnittelun resurssit oikeaan asiaan. Se alkaa yleensä tiedon hankinnalla; kokeneet yritykset keräävät koko ajan tietoa tulevia malliuudistuksia varten. Arvokasta, suunnittelutyötä eteenpäin vievää informaatiota on muun muassa kilpailijatieto, asiakas- ja, loppukäyttäjäpalaute, uusien tekniikoiden mahdollistamat ratkaisut, jälkimarkkinatieto, mahdolliset muutokset toimintaympäristössä, standardeissa, jakelukanavissa, suojausksissa (IPR) ja niin edelleen. Tiedonhankintavaihe tiivistetään yleensä kirjalliseksi vaatimusprofiiliksi, joka voitaisiin tiivistää myös muotoon “mitä, kenelle, mihin hintaan, miksi ja millä resursseilla?” .

Koska samaan lopputulokseen voi päästä hyvin monella tapaa, esisuunnitteluvaiheen seuraava vaihe on ideointivaihe. Vaiheen tarkoitus on tuottaa erilaisia konsepteja ja etsiä mahdollisimman optimaalisia, kompromissivapaita sekä omaa asiakaskuntaa sopivasti puhuttelevia teknisiä, kaupallisia ja imagollisia ratkaisuita.

Muotoilija kannattaa kutsua mukaan projektiin viimeistään  tässä vaiheessa, sillä muotoilijoilla on kyky kuvallistaa eri ammattikuntien sanallisessa muodossa esitetyt ideat, toiveet ja vaateet siten, että eri ammattikunnat (tuotekehitys, markkinointi, huolto, valmistus jne.) ymmärtävät sanallisessa muodossa esitetyt asiat suurin piirtein samalla tavalla. Vaiheen tulos on yleensä useita kuvallistettuja konsepteja, joista jatkoon valitaan yleensä vain yksi konsepti, jota voidaan täydentää teknisillä, kaupallisilla tai muilla sanallisilla ja numeerisilla vaateilla.

Esisuunnitteluvaihetta, eli tiedonhankintaa, ideointia ja konseptointia tulee jatkaa niin kauan, että kaikki projektiin osallistuvat eri ammattikunnat ovat riittävän yksimielisiä siitä, millainen tuote on tulossa. Esisuunnitteluvaiheessa ei tehdä millin – tai prosentin tarkkaa työtä ja siksi mielen muuttaminen ja kokeileminen ei tässä vaiheessa yleensä maksa kovin paljoa. Karkea nyrkkisääntö onkin, että esisuunnittelu on 80% näkemystä ja 20% hikeä. Vaiheen yhteenveto on tuotespesifikaatio eli “speksi”. Valmiiseen speksiin on syytä suhtautua äärimmäisen vakavasti, sillä sen muuttaminen seuraavassa vaiheessa, eli varsinaisessa suunnitteluvaiheessa, tarkoittaa yleensä 80% hikeä ja sitä myöten suurempia kustannuksia.

Yhteen speksiin sitoutumista kutsutaankin usein “speksin jäädytyttämiseksi”.Tämä hetki tai tulema on yleensä koko projektin tärkein dokumentti, sillä se on varsinaisen suunnitteluvaiheen tiekartta tai tilauskirja. “Sitä saa, mitä tilaa”, sanotaan.

Suunnitteluvaiheessa speksin mukainen suunnittelutyö voidaan jakaa osaamisalueittain ja eri ammattikunnat pääsevät toteuttamaan omaa osaamistaan itsenäisemmin, mutta kuitenkin niin, että rajapinnoissa ammattilaiset konsultoivat toisiaan. Esimerkiksi liikkuvissa työkoneissa se tarkoittaa sitä, että runkosuunnittelijat, ohjelmistopuolen väki, sähkösuunnittelu, ohjaamosuunnittelu, hydrauliikka, osto, menetelmä, muotoilu, jälkimarkkinointi ynnä muut pääsevät toteuttamaan omaa osaamistaan kohti yhdessä sovittua päämäärää.

Suunnitteluvaiheessa tehdään yleensä myös eriasteisia osamalleja, ergonomia- ja proto-osia, joilla testataan oman osaamisalueen ratkaisuiden toimivuutta ja valmistettavuutta. Suunnitteluvaiheen lopputulos on yleensä prototyyppi, joka vastaa kaikilta ulkoisilta ja toiminnallisilta ominaisuuksiltaan lopputuotetta, mutta on useimmiten valmistettu ilman “oikeita” muotteja.

Prototyypillä tehdään myös erilaisia testejä ja hyväksymisiä ennen sen tuomista asiakaskunnan saataville. Nykyään yhä useammin prototyyppi voidaan myös viimeistellä lopputuotetta vastaavaan laatuun ja esitellä se asiakkaille yleisöpalautteen keräämiseksi.

Hyvin tehty suunnitteluvaihe huomioi jokaisella osa-alueella myös tuotannon vaateet, mikä helpottaa seuraavaa vaihetta: tuotantoon vientiä. Tuotantoon vienti tarkoittaa muottien, jigien, työkalujen tilaamista ja sarjatuotantoon nostamista. Nykyisin yleisesti käytössä oleva 3-D suunnittelu (CAD / CAM) ja erilaiset 3D tulostustekniikat ovat helpottaneet tätä vaihetta oleellisesti.    Kun tuotetta valmistellaan startup-yrityksessä, on kehityskaari kuitenkin melko erilainen. Samaan aikaan tuotekehityksen kanssa täytyy viedä eteenpäin myös yritystä ja luoda sille toimintamalleja, rakentaa brändiä.

Patteristo Express tarjoaa yrittäjille mahdollisuuden viedä tuotteensa maaliin yhdessä muiden kanssa. Tutustu koulutukseemme ja hae mukaan – tavoitteemme on saada tuotteesi markkinoille viimeistään 1,5 vuoden kuluttua tuotekehityksen aloittamisesta.